"Voin jo haistaa makkaramakaroonimössösössön ja maistaa juuston maun suussani!"

Nyt on ollu mei viimenen viikko Moshissa eikä tää kyllä ihan ollu sellanen viikko mitä myö oltiin kuviteltu. Tansania pääs yllättämään ja meillä ei maanantaina ollukaan töitä. 😄 Ludaossa on kuulemma kahden viikon pääsiäisloma, mutta päiväkodille saattaa ehkä pölähtää joku lapsi paikalle. Hengattiin maanantaina tovi töissä, kunnes laitettiin Cleverille viestiä et tuu hakemaa meijät pois, ei täällä oo lapsia.

Viimesen Ludaopäivän jälkeen korvissa ei soinu lasten äänet

Tiistaina ja keskiviikkona mentiin sitte Mahabusuun eli lapsivankilalle kahden muun sossuopiskelijan kanssa. Torstai hengailtiin täs talolla ja perjantaina olikin sit kaikilla vapaapäivä, koska oli pitkäperjantai. Tänää meil on ohjelmassa pakkailua. Sitä saahaaki tehä iha rauhassa, ku muut talon asukit lähti käymään Arushassa. Niin ja huomenna myö sit lähetäänki jo takas kohti Suomee!! 😱

Mahabusu

Kolme kuukautta on kulunu toisinaan hujauksessa ja toisinaan tuntuu et aika menee yhtä nopeesti ku etana hunajassa. Kotiin lähdetään ristiriitaisissa fiiliksissä. Toisaalta tänne vois vielä jäädä, mutta toisaalta kyllä sitä kaipaa jo omaa kotia. Täältä jää varmasti kaipaamaan paikallisten letkeää ja huoletonta, hakuna matata, elämäntyyliä. Myös paikallisten iloisuus, nauravaisuus, tai oikeastaan yleistä elämäniloa, jää varmasti kaipaamaan. Jos siitä saisi itselleen elämänreppuun edes hieman kerättyä pieniä ilonjyväsiä.

Reissuna tää on ollu opettavainen. Täällä on konkreettisesti päässyt huomaamaan, kuinka vähällä pärjää ja kuinka esimerkiksi sitä kuumaa vettä ei tarvitse suihkussa. Konkreettisimmillaan elämäniloa pääsi näkemään katulapsikeskuksella, jossa myö käytiin vierailemassa muutama viikko sitten. Lasten hymy oli niin aitoa, kun heille jaettiin herkkuja sekä ilmapalloja ja soitettiin musiikkia. Parhaiten mieleen jäi, kun eräs 4-5-vuotias poika halusi kuulla Makulusa nimisen kappaleen (kannattaa muuten kuunnella, on aikas menevä kipale). Soitettiin hänelle sitten se kappale puhelimesta kolme kertaa ja tuntui ku joka soittokerta ois ollu ensimmäinen, koska hänet valtas suuri hymy ja kehonkielestä pysty hyvin lukemaan, että hää tuli iloiselle tuulelle.

Lisäks tääl on kyl oppinu elämään kommuunissa monen monen muun kanssa. Oma rauha oli välillä kiven alla etenkin sillo ku talolla oli yli 20 ihmistä asumassa. Voikin olla Suomeen palatessa hieman outoa, ku molemmat mennään kotiin ja siel ei olekaan ketään muuta. Tää reissu on kyllä laittanu miettimään omaa elämää ja omaa toimintaansa. Miten sitä ite valittaaki välillä niin niin pienestä ja mitättömästä? Täytyy olla onnellinen et on saanu kasvaa Suomessa. Vaikka meillä on Suomessa kaikki hyvin, on turvallista, terveydenhuolto on loistava ym. tuntuu välillä, että meillä mennään hieman jo yli tietyissä asioissa.

Ja ei saa ymmärtää väärin, vaikka nyt kirjotetaan siitä kui jää kaipaamaan Tansaniaa, niin kyllä myö kaivataan Suomeakin jo hiukan. Ehkä eniten perhettä ja omaa sänkyä. Justinalla alkaa myös juustonälkä kasvamaan, koska ei oo voinu syyä kolmeen kuukauteen juustoa niistä tulevien mahakipujen takia. Ja Paulalla vaan kasvaa makkarahimo päivä päivältä enemmän.

Sade pääs yllättämään meijät kauppareissulla.

Vaikka juustonälkä ja makkarahimo vähän kutkutteleekin, on meil viel yks kokonainen päivä täällä. Ja vaikka se meneekin suurimmaks osaks pakatessa, toivotaan et kerettäs käymään viel viimosen kerran kaupungilla tuhlaas loppu rahat. Kuten jo mainittiin ni huomenna myö lähetään pois täältä ja seuraava blogiteksti tuleekin varmasti Suomesta.


<3:lla
Paula ja Justina

2. Mikä maksaa?

Tässä tokassa osassa kerrotaan mitä kaikkea maksettiin tästä matkasta. Laitetaan arviolta myös mitä mikäkin makso, jotta pystyy sit näkemään paljon tää lysti maksaa. Hinnat on pyöristetty hieman ylöspäin, koska mielummiin yläkanttiin ku alakanttiin.

Tätä matkaa varten mei piti ottaa aika liuta rokotteita. Otettin yhteensä 8 rokotetta, joista muutama oli ilmasia. Muista rokotteista piti maksaa, eikä ne ollu mistään halvimmasta päästä. Laitetaan rokotteen perään paljonko se maksoi noin suurinpiirtein kuitenkin niin, että hintaa on pyöristetty ylöspäin.

Matkaa varten otettiin seuraavat rokotteet:
1. A-hepatiitti (60 euroa x2)
2. B-hepatiitti (ilmainen, koulun puolesta, jos lähtee harkkaan Euroopan ulkopuolelle)
3. Lavantauti (35 euroa)
4. Meningokokki (65 euroa)
5. Kolera (57 euroa)
6. Kausi-influenssa (ilmainen, koulun puolesta)
7. Keltakuume (55 euroa)
8. Jäykkäkouristus (ilmainen)

Sen lisäks, että meihin pumpattiin aimo liuta rokotteita, matkaa varten otettiin myös läjä lääkkeitä. Kallein lääkkeistä oli malarian estolääke. Valittiin kolmesta meille esitetystä estolääkkeistä se kallein, malarone. Muita vaihtoehtoja oli antibiootti tai lariam. Malarone maksaa 60 euroa 12 pillerin paketti ja koska estolääkitystä pitää syödä koko tän kolmen kuukauden ajan + viikko matkan jälkeen Suomessa, jouduttiin myö pulittamaan lähes 540 euroa. Meil on tääl siis mukana 9 pakettia malaria pilsuja...

Myös, jos sattuu olemaan allergikko, allergialääkkeet on hyvä ottaa mukaan. Ne maksaa sen mitä maksaa, mutta esimerkiksi 30 kappaleen histec paketti maksaa vajaa 10 euroa.Lisäksi kustannuksia toi myös erilaiset lääkerasvat. Tänne on myös hyvä ottaa mukaan kaiken varalta ihan perus Aqualan L. Otettiin ensimmäisen kuukauden ajan joka aamu maitohappobakteeripilleri, joten myös niistä kertyi matkan hintaan muutama kymppi.

Lääkkeet ja rokotteet, kun on nyt saatu alta pois ja terveys on taattu, voidaan siirtyä itse matkustuskustannuksiin. Lentolippuja saa netistä ostettua jos jonkilaiselta sivulta. Niitä ostaessa kannattaa olla erityisen tarkka (voidaan sanoa tää syvällä kokemuksen rintaäänellä!!). Vaikka jollain sivulla luvattaisiin todella halvalla lentoliput, niin se ei välttämättä ole se luotettavin paikka. Lisäksi extrahintaa halpoihin lentolippihin tuodaan esimerkiksi sillä syökö lennolla, haluaako lentolipuille vakuutusta tai haluaako tuoda lennolle mukanaan lisälaukkuja.

Myö ostettiin loppupeleissä lentoliput Kilroyn kautta ja voidaan lämpimästi suositella sitä! Lippujen oston kanssa ei ollu mitään ongelmia. Ostettiin liput noin 3 kuukautta ennen matkaan lähtöä. Pulitettiin niistä noin 822 euroa meno-paluulta ja yhdellä vaihdolla. Lennettiin tänne ja lennetään täältä poiskin Qatar airwaysillä, ja myös tätä voidaan suositella. Nousut ja laskut oli niin pehmeitä ettei niitä melkein huomannut. Lisäksi ruoka oli hyvää ja sitä tarjottiin vähän väliä.

Koska tultiin suorittamaan tää harkka järjestön kautta, maksettiin tälle järjestölle mein täältä olosta (ruuista, sähköstä, netistä, suihkuista...) 2211 euroa + mahdolliset siirtomaksut, koska raha laitetaan ulkomaalaiselle tilille. Summa kuulostaa isolta, mutta kun sen jakaa kolmelle kuukaudelle ja ottaa huomioon mitä kaikkea sillä summalla saa, ei se ole enää niin suuri.

Kilimanjaron lentokentälle tullessa mein piti hankkia viisumi kolmelle kuukaudelle. Business visa 90:lle päivälle makso 250 USD eli noin 205 euroa. Viisumin hankkiminen oli oma operaationsa, koska hakemus oli hieman epäselvä, mutta onneksi lentokentällä oli ihania, auttavaisia ja nauravaisia työntekijöitä ketkä auttoivat meitä hymyssä suin hakemuksen täyttämisessä.

Ennen matkaa on myös hyvä tarkistaa onko vakuutukset kunnossa ja tarvitseeko passia uusia. Matkavakuutus maksaa noin 100 euroa vakuutusyhtiöstä ja vakuutuksen laajuudesta riippuen. Passin tulee olla voimassa 6kk matkan jälkeen. Uusi passi maksoi about  52 euroa + uusi passikuva

In total: lähes 4 300 euroa (mukaan ei ole laskettu allergialääkkeitä/muita henkilökohtaisia lääkkeitä tai maitohappobakteereita eikä passikuvaa)

Ton verran meni siis ennen tänne tuloa, ja toki sitte täällä kuluu rahaa ja sitä on hyvä varata jonkun verran mukaa. Koska ruuat tulee kolmesti päivässä tän järjestön kautta nii niihin ei oo meillä hirveesti rahaa menny. Mietittiin että kaikkiin meiän hömpötysostoksiin (herkut, ravintolakäynnit, hupihommat) niin meillä on menny rahaa noin 175 euroa kuukaudessa.

Sen lisäksi ollaan tehty muutamia retkiä, joista kallein oli safari n. 300 euroa, meiän safari oli tosin vain kahden päivän mittanen, pitemmät maksaa toki sitten enemmän.  Retki hot springseille maksoi n. 30 euroa ja kahviplantaasi+ vesiputous oli n. 50 euroa. 

Yhteensä täällä meillä on siis menny rahaa kolmen kuukauden aikana noin. 900-1000 euroa. Myös nää kannattaa ottaa huomioon matkaan valmistutuessa, jottei sitten tuu ylläreitä.

- Justina ja Paula

1. Mitä tehdä ennen lähtöä?

Ajateltiin, että voitas tehdä tällanen tekstitrilogia, jossa kerrotaan miten myö valmistauduttiin harkkavaihtoon ja koska netti nyt toimii loistavasti, on hyvä hetki aloittaa tämä trilogia.

Kerrotaan mitä tehtiin ennen vaihtoon lähtöä, mikä tässä matkassa maksaa ja mitä pakattiin mukaan. Toivottavasti tästä kolmiosaisesta tekstipläjäyksestä on hyötyä sellaiselle, kuka joko harkitsee lähtöä harkkavaihtoon tänne Afrikan mantereelle tai on jo lähdössä. Sillon, ku ite oltiin lähdössä niin tällasia blogitekstejä ei oikein löytyny, ja niitä olis kyllä kaivannu! Oli tosi vaikee miettiä mitä mahdollisesti tartteis pakata mukaan tai mikä tässä matkassa maksaa (ja paljon mikäkin maksaa).

Tässä ensimmäisessä osassa siis kerrotaan mitä tehtiin ennen lähtöä.

Aivan ensiksi tulee tietysti varmistaa se maa mihin on lähdössä sekä oma motivaatio tulevaa paperivaihtoa ja rahan menoa kohtaan. Myö keskusteltiin melko usein siitä, että miltä tuntuisi lähteä Tansaniaan vaihtoon. Paulan kohdalla vastaus ja motivaatio tuli suoraan sydämestä, Justinaa sai hieman lämmitellä.

Kun itsensä kanssa on lyöty lukkoon, että nyt mennään, alettiin tiedustelemaan mei alan kansainvälisistä vaihdoista vastaavan opettajan kanssa. Kyseltiin olisiko se mahdollista, suositteleekd hää sitä paikkaa meille ja kannattaako ylipäätään lähteä. Mei kv-vastaavahan oli ratketa henkseleistään, kun kuuli mihin myö haluttas lähtee. Ennen vaihtoon lähtöä käytiin myös muutamissa koulun kv-infoissa ja niissä kerrottiin yleisesti vaihtoon lähdöstä sosiaalialalla. Näissä infoissa kirjotettiin myös muutamia lappuja siitä, että olis kiinnostunu vaihtoon lähdöstä. Näihin lippulappuihin mei piti mm. kirjottaa top 3 maata mitkä kiinnostas, aiemmasta matkustuskokemuksesta, omista harrastuksista ja muusta perusliibalaabasta. Näitä lippulappuja kirjoteltiin loppuvuodesta 2016 ja alkuvuodesta 2017.

Seuraavaksi otettiinki sit yhteyttä Tanzania Volunteersiin, noin vuosi ennen mei tänne tuloa. Oltiin hyvissä ajoin liikenteessä ja saatiin majotus täältä. Tanzania Volunteersilta meille vastasttiin, että koska meijän Tansaniaan saapumiseen on niin pitkä aika voidaan ihan rauhassa kattella harkkapaikkoja ja ilmottaa niistä kesällä/syksystä 2017.

Keväällä 2017 alotettiin myös meijän rokottaminen. Se alotettiin B-hepatiittirokotteella. Sovittiin koulun terveydenhoitajan kanssa meijän rokotusohjelmasta ja käytiin läpi myös muita mahdollisia sairauksia ja lääkkeitä yhdessä läpi.

Koska oltiin hyvissä ajoin liikenteessä, meille tuli kesäksi tauko Tansania jutuista ja seuraavan kerran palattiin astialle vasta viime syksynä koulun alkaessa. Meijän harkkaopen kanssa pidettiin 2-3 tapamista, joissa vähän päiviteltiin toistemme tietoja missä mennään ja mitä pitää vielä tehdä. Tehtiin mei koululle Euroopan ulkopuolisen harkan harkkasopimus sekä lisäksi haettiin mei koululta apurahaa. Haettiin viime syksynä apurahaa myös Otsakorpi säätiöltä. Tän hakemisessa tuli olla tarkka, koska säätiöllä on hakuaika vain tiettyinä aikoina.

Viime syksynä jatkettiin myös meijän rokotuksia ja välistä tuntui, että joka viikko sai olla terkkarilla piikki olkavarressa. Meitä myös huvitti se, että meil meni viime vuon enemmä rahaa apteekkiin kuin esimerkiks vaatekauppoihin. Ollaapaha nyt sit harjoteltu mummoutta ja osataan liikkua apteekissa kuin kalat vedessä. Nyt oli myös ne ajat ku terkkarilta pysty vielä kysymään mieltä kalvaavia kysymyksiä.

Laitettiin viime syksynä uudestaan viestiä tänne Tanzania Volunteersille ja ilmoteltiin taas itseistämme. Oltiin molemmat kesän ja alkusyksyn aikana pyöritelty harkkapaikkoja ja kun sopiva oli löytyny ilmotettiin siitä sit tänne Tansaniaan. Järjestö lupas hoitaa harkkasopimuksen ko. paikan kanssa ja näin alkoi paperien lähettely Tansania-Suomi-Tansania / Suomi-Tansania-Suomi. Tietty ei voitu välttyy siltä, et papereita ei olis hukkunu, vaan kv-open allekirjottama harkkasopimus hukku jonnekin välille Tansania-Suomi. Hää joutu kirjottamaan sen uudestaan.

Oltiin etenkin loppusyksystä tosi ahkerasti yhteydessä Tanzania Volunteersiin ja kyseltiin kauheesti kysymyksiä. Niihin vastattiin lähes aina ja tää lisäs entistä enemmän tunnetta siitä, et ollaan varmoissa käsissä. Sähköpostittelu tapahtu siis suomen kielellä ja viesteihin vastattiin usein melko nopeasti.

Loppuvuodesta ilmotettiin meijän koulun kansainvälisistä vaihdoista vastaavalle toimistolle meijän lähdöstä. Hyö pitää kirjaa siitä, montako opiskelijaa lähtee vuosittain vaihtoon. Kv-toimistolle laitettiin myös todistuksen meijän matkavakuutuksista, koska koulu antaa matkavakuutuksen vain 1 kk.

Jossain välissä kannattaa hoitaa alta myös seuraavat asiat: matkavakuutus, lentoliput, passin uusiminen. Hoidettiin esimerkiksi lentolippujen osto niin, että oltiin jo 100% varmoja meijän lähdöstä. Niiden ostossa kannattaan sitten olla EXTRA tarkkoja...!

Tällaisen tien kautta ollaan nyt sit tultu tänne Tansaniaan. Jos yhtään kiinnostaa harkkavaihtoon lähtö nii ensinnäkin LÄHDE! Se on iha mieletön kokemus. Toiseks selvitä ja etsi käsiin oman koulus kansainvälisistä vaihdoista vastaava opettaja, hää osaa varmasti sen jälkeen neuvoa mitä tehdä ja miten edetä. Ota myös ite selville jotain kohdemaasta, sen kulttuurista, tavoista ja ehkä jopa historiasta. Myö ei kumpikaan kauheen paljon lueskeltu mitään Tansanian kulttuurista ym. vähän kuitenkin jottei ihan shokkina tuu tää maa.

- Paula ja Justina

3. Mitä pakata mukaan Afrikkaan?

Jännittävän trilogian viimeisessä osassa turistaan siitä, mitä myö pakattiin mukaan tänne. Täst mei pakkauslistasta voi ottaa osviittaa siihen mitä tänne vois pakata.

• 3-4 kpl t-paitoja (olkapäät pitää peittää kaupungilla/töissä)
• housuja: pitkiä & polvipituisia (myös polvet tulee peittää kaupungilla/töissä) + muutamat sortsit täällä talolla oleskeluun
• hame
• alusvaatteita
• yöpaita
• pari pitkähihaista paitaa
• sukkia + villasukat
• uikkarit
• yksi siisti juhla-asu
• lippis + huivi
• sadetakki
• kengät (ite pakattiin yhet lipokkaat, lenkkarit ja converset)

• lääkkeet (+ reseptit niihin)
• käsidesi+kumihanskoja (kumihanskat ei toistaiseks oo tullu kyllä käyttöön)
•  hyttysmyrkkyä (n. 2-3 putelia)
• otsalamppu
• aurinkorasvaa (2-3 tuubia) + muut rasvat, kuten lääkerasvat
• tietokone ja kamera + niiden laturit/vara-akut/muistikortit
• adapteri (täällä on pistorasiana sama kuin Englannissa, mutta täällä talolla on jatkojohtoja joihin käy meillä käytettävä possun kärsä)
• kaikki omat hygieniatuotteet (paikan päältä pystyy kyllä kans ostaa kaikki perus pesuaineet yms.) 
• kuumemittari
• herkkäunisena korvatulpat
• pikkureppu
• aurinkolasit
• passi
• pankkitunnukset
• rahaa
• joku pikku vihko+kynä
• leatherman 

Tän lisäks otettiin mukaan vähän viemisiä päiväkotiin (palapelejä, muistipeli). Myös suomalaisia karkkeja tai vaikka ruisleipää voi ottaa mukaan. Esimerkiks leipä on täällä sellasta pullamössöä, että kolmen kuukauden jälkeen sitä alkaa jo pikkuhiljaa kaipaamaan. Ruisleipä olis ollu ehkä ainut lisä mitä ois voinu pakata mukaan. Mutta ilman sitäkin pärjää mainiosti. 

Näin on tekstitrilogia käyty läpi. Toivottavasti näist mei höpinöist on jollekin jelppiä ja helpottaa hieman esimerkiks budjetin suunnittelua tai pakkaamista. 

- Paula ja Justina

Jusun ja Paulan sairastuvalla

"Oikeest hito kiva jos oot joulun kipee...Mut toisaalt mielummin nyt ku sit siel Tansanias!"

Näin kuului legendaarinen viesti Paulalta Justinalle, tämän ollessa kipeä ennen lähtöä ja ennen joulua. Niinhän sitä olisi voinut kuvitella, että kun sairastaa kurkkukivut ja kuumeet ennen lähtöä, voi hyvillä mielin olla Tansaniassa terveenä. Asiat ei aina kuitenkaan mene ihan niin kuin suunnittelee, ja osa tietääkin, kuinka reissua on välillä varjostanut ja välillä lisännyt koomisuutta se, että ollaan oltu vaikka kuinka monessa eri taudissa tän kahden kuukauden aikana... 😂

Meiän sairastupa sai alkunsa täällä siitä, kun Paula sai veljeltään juuri ennen lähtöä enterorokkotartunnan, joka sitten ilmoitti oireet täällä ollessa. Sehän tarttui siitä tietenkin myös Justinaan. Paulalla enterorokko oli pahempi kuin Justinalla, ja jälkioireet irroittivat Paulalta myös kynnet nyt viime päivinä. Tämä kuuluu siis taudin kuvaan.

No, kunhan enterorokosta toivuttiin, otettiin molemmat sitten itellemme myös auringonpistokset. Paula ensin, Justina viikon myöhemmin perässä. Auringonpistos nostatti hetkellisesti pienen lämmön molemmille ja aiheutti huonoa oloa ja pääkipua.

Auringonpistoksistakin selvittiin, tietysti, eihän me olla heikkoja. Sitten iskikin Justinan koko reissun pahin sairaus. Naamaan tuli ensin pieni näppy, joka loppujen lopuksi sitten tietysti kaikesta täällä lentelevästä pölystä ja sen koskemisesta tulehtui ja kasvoi melko suureksi ja kipeäksi. Tulehdusta naamassa hoidettiin putsaamalla ja pikkuhiljaa päivien kuluessa alkoi huumori hommasta loppua. Paula joutui päivittäin vastaamaan kysymyksiin "Paraneeks se? Selviänks mä? Onks se pienentyn? Entä jos se ei parane?". Asiasta laitettiin myös monta kuvaa ja viestiä kotiin ja kysyttiin äitiltä neuvoa. Loppujen lopuksi äitin neuvoja kuunnellen saatiin tulehdus hoidettua. Hetken aikaa joutui kulkemaan laastari naamassa, mutta se oli pikkujuttu, koska tärkeintä oli että parani ja selvisi tilanteesta. Tästä muistona leuassa on kyllä pieni arpi.

Tulehdus kun oli hoidettu, oli oikein sopiva aika sairastua flunssaan! Flunssa meille iski molemmille samaan aikaan, yllätys sinäänsä kun asutaan täällä kommuunissa. Molemmilla oli nenät tukossa ja kurkut kipeinä, varmaan vähän myös lämpöä, mutta urheasti mentiin ja hoidettiin työvelvollisuudet. Tämän flunssan aikana alkoi vähän jo naurattamaan, että millä tuurilla me oikein kaikki sairaudet saadaan. No meidän tuurilla tietenkin.. Flunssastakin selvittiin ja jatkettiin elämää positiivisesti eteenpäin! Posin kautta, posin kautta :D

Mutta sitten viimeisimpänä sairautena ja ainoana sairautena meidät piti pois töistä mahatauti.. Se iski oikeastaan yhtä yllättäen kuin kaikki muutkin edellämainitut taudit. Yhtenä iltana Justina vain valitteli hieman huonoa oloa, ja sen sijaan että olisi käynyt nukkumaan, täytyi hänen lähteä halailemaan vessanpönttöä. Vessanpönttöä halailtiin pari kertaa yön aikana ja vielä aamulla. Paula oli urheasti lähdössä yksin töihin, Justinan ollessa kykenemätön siihen, mutta juuri ennen lähtöä iski huono olo Paulaankin ja siitä tulikin vapaapäivä molemmille. Päivä pötköteltiin ja toivuttiin mahataudista, tässäkin oli vähän koomisuutta mukana. Posin kautta, saatiinpahan olla koko päivä sängyssä.

Kaiken muun lisäksi meillähän on siis ollut myös pääkipua, ja mahakipuja. Justina mm. ei voi käyttää ylimääräisiä maitotuotteita täällä, ja Paula ei syö talon vaaleaa leipää mahakipujen takia. Myös muutamaan kertaan auringossa palaminen on lisännyt hyvinvointia, sillä toisinaan istuminen on ollut hieman kivuliasta, vaatteiden pitäminen on tuntunut ikävältä, ja onhan sitä ihokin kuoriutunut.

Eräänä iltana sattui myös pieni hupsu tilanne, jonka seurauksena Paula puolikuuroutui puoleksitoista päiväksi. Tilannehan meni siis niin, että vietettiin pientä herkkuhetkeä huoneemme lattialla ja Justina esitteli puhelimestaan kuvia. Erään kuvan kohdalla innostuksesta ja lähes palavasta rakkaudesta, Justina kajautti kovaa ja korkealta TAMPERE, jonka seurauksena Paulalta meni oikeanpuolen korvasta kuulo. Siinä meni sitte yksi ilta erilaisia poppaskonteja käyttäen saada korvaa auki tuloksetta. Vasta maanantaina töissä kuulo alkoi palautua, varmaan lasten kovasta huudosta johtuen. Sillä se lähti millä tulikin ja nyt kuulo on 10+++.

 

Kaikesta tästä sairastelusta huolimatta meillä ei ole ollut malariaa, ja kaikkien (miinus tulehdus Justinan naamassa) sairauksien aikana meitä on enemmän naurattanut kuin ärsyttänyt. Kantapään kautta ollaan nyt opittu se, että mikä ei tapa, se vahvistaa. Ehkä nyt kun ollaan sairastettu täällä, ei meiä tarvii sairastaa Suomessa ollenkaan! Tämä jääköön nähtäväksi.

-Sairastuvan vakioasiakkaat Justina ja Paula

Mambo? Poa.

Pidettii yhtenä viikonloppuna piknikkiä kotipihalla

Aateltiin nyt vähä kertoilla mitä meille tänne Tansaniaan kuuluu ja mitä ollaa viime päivinä tehty. Vielä viikko sitten lämpömittari näytti +35 astetta, mutta kun kuukaus vaihtu maaliskuuksi, vaihtui mittarin lämpötilatkin huomattavasti... Enää on lämpöä vaan joku +27 astetta ja hirveen pilvistä ja sateista on ollut. Maalis-huhtikuussahan täällä on sadekausi, ja viime vuosina se on vähän myöhästynyt normaalista, mutta nyt se näyttää kyllä ihan sujuvasti tulemisen merkkejä. Eilen oli kyllä kummallinen sääpäivä, koska aamu oli synkkä ja pilvinen, sitten alkoi pilvien takaa vähän aurinko näkymään. Kun sitten lähdettiin kaupunkiin (aateltiin, että koska on pilvistä, on hyvä käyä kaupungilla pyörhtämässä, ei ole niin kuuma ja siitä nauttii enemmän) päättikin kaikki pilvet kadota taivaalta kesken meiän kävelymatkan ja aurinko porotti kirkkaalta taivaalta paahtavasti. Kaupungissa oli siis tosi kuuma. Tultiin kotiin ja illalla tulikin sitten vettä kuin saavista kaatamalla.. Käytiin yhen päivän aikana melkeenpä kaikki maholliset säätilat läpi. :D

Kilin huippu oli yksi aamu enemmän lumenpeitossa ku koskaa aiemmin meiän täällä ollessa

Kameleontti 😍😍

Töissä menee päivä päivältä paremmin ja oma rooli työpaikalla alkaa hahmottua. Lapset luottaa meihin ja hakeutuvat meiän seuraan ja ilmeisesti viihtyykin ihan hyvin meiän seurassa. :D Työpäivät sujuu hyvin, ainut mikä on aina rankkaa on se kun lapsia kuritetaan kepillä. Silloin vähän työtunnelma romahtaa, koska meiän kulttuuriinhan se ei kuulu. Varsinkin silloin kun jotain rangaistaan, tulee meidän sylit entistä tärkeämmiksi paikoiksi ja meidän luonta haetaan turvaa ja lohtua. Mutta muuten lapset ovat jokainen aurinkoisia ihania persoonia ja heidän kanssaan on kiva puuhastella.

Tänne talolle on tullu hirveesti uusia asukkaita taas, ja nyt meitä on täällä Suomesta, Saksasta, Sveitsistä ja Jenkeistä/USA:sta/Amerikasta/Amerikan Yhdysvalloista, miten kukakin sen haluaa sanoa. Yhteensä meitä on jo yli 20, joten ihan hyvä sakki on kasassa. Välillä ihmisten määrä jopa vähän ärsyttää, koska koko ajan on hirveä mekkala, ruokapöytään ei mahduta kaikki kerralla, suihkuun pitää jonottaa ja ei enää tunneta ilmaisua oma rauha, koska aina jossain on joku. Välillä on hirveen väsyttävää kun ensin töissä työskentelee hirveessä mekkalassa, ja kun tulee kotiin niin mekkala jatkuu eikä saa omaa hiljaista hetkeä. Mutta semmosta se on kun asuu hostellissa, ja kuten kaikkeen muuhunkin, niin siihenki tottuu joko omasta tahdosta tai väkisin. Suuren ihmisjoukon myötä on myös päässyt tutustumaan aivan ihaniin persooniin ja saanut uusia hyviä ystäviä. <3

Ihana Niina <3

Vieläkin toistaiseksi ollaan eletty sulassa sovussa meiän pikku huoneessa. Aina välillä on pikku äksyilyä ollut, mutta osataa tunnistaa jo et mistä ne äksyilyt toiselle johtuu. Paula rupee äksyilee ja on äkänen jossei saa nukkua päikkäreitä, eikä saa ruokaa, Justinan mielen taas pistää vihaseksi jos sataa vettä ja on muutenki masentava ilma (onnea matkaan vaan tähän maaliskuuhun ja alkavaan sadekauteen). Mut koska osataa tunnistaa jo nää syyt mistä kaikki oikeestaa alkaa, nii voidaan välttää niitä äksyilyjä. Paulalle ruokaa suuhun ja nukkumaa, Justinan tapauksessa suljetaa verhot ettei sadetta näy ja pistetää kuulokkeet korvii ja hyvä sarja pyörimää, ettei sadetta kuulu. Näillä toimilla pääsee pitkälle. Ja jos toinen nyt jotain tiuskasee, nii ei sitä kumpikaa oo ottanu henkilökohtaisesti. Ei meiän kaveruus ainakaa tähän reissuu kaadu, paranee enemminkin. <3

Tiimipaidat! 

Tasan neljän viikon päästä pitäis olla laukut pakattuna ja olla valmiina lähtemään Suomeen omaan kotiin. Vähän on ristiriitaisia fiiliksiä siitä, koska täällä on ollu niin kivaa ja rentoa, ollaan eletty aika stressitöntä elämää, kun taas Suomessa kaikki tehdään vähän enemmän stressillä höystettynä. Mutta toisaalta on ihanaa päästä sinne omaan kotiin, omien läheisten luo, nukkumaan omaan sänkyyn, omaan rauhaan, saada vähän suurempi vaatevalikoima käyttöön ja tuntee se olo kun on oikeesti puhdas, vaikka olisikin käyny kaupungilla tai koulussa.  Täs on viel kuitenki neljä viikkoo aikaa ja mitä vaa voi tapahtua, fiilikset varmaa vaihtelee ainaki jatkuvasti.

Kotia on välillä ikävä, ja ollaa parin päivän aikana listailtu ainaki ruokia mitä halutaa syyä ku palataan Suomeen. Listalta löytyy mm. ruisleipää, tortilloja, makarooni-makkaramössösössö, makkarakeitto, makkarakastike, perunamuussi aidoista perunoista, kinkkukiusaus, kinkkupiiras, poronkäristys, presidentin tumma paahto kahvi, GRILLIMAKKARA (!!), erilaiset salaatit, voileipäkakkua ja kaikkee muuta mahollista. Äiteille terkkuja et padat kuumaksi ku tullaa kotii. 😂 Kodin ja perheen lisäksi ikävä on tietty myös kaikkia kavereita siellä Suomessa. Onneks yhteydenpito on ollu aika helppoa sinne Suomeen koko ajan. Helpottanu ikävää huomattavasti. Niin ja lisäksi Paula ikävöi sen kasveja. Justinan aloe veralle kävi kuulemma vähän kurjasti ja se lähti kasvien taivaaseen, uusi on ilmeisesti hommattu tilalle, mutta suurta tunne sidettä siihen ei vielä ole muodostunut, joten sen ikävöinti on aika vaikeaa.
 
Eipä meillä muuta tällä kertaa, tämmöstä kuuluu tänne, toivottavasti sitä kuuluu myös sinne Suomeen. Koittakaa saada lumi ja pakkanen pois nyt ennenku tullaan takasin.

Tämänkin lystin meille mahdollisti XAMK-Kampuksena koko maailma

 -Justina ja Paula