Tanzania volunteers 10-v. synttäripippalot

Muutama viikko sitten vietettiin Tanzania volunteersin kymppivee synskyi. Meillä oli ilo ja kunnia olla osa tätä juhlallista tapahtumaa. Sen lisäksi, että päästiin osalliseksi tähän juhlaan, meille oli järkätty myös tanssitunti afrikkalaisesta tanssista. Suomalaisena rautakankena oli ihan käsittämätöntä katsoa vierestä, ku paikalliset näytti tanssiessaan siltä niinku heijän alavartalo ois irti kropasta. Meillä alakroppa lähti muusta kropasta irti vasta aamuyöllä kahden kolmen aikaan, mutta ei siitä sen enempää.

Tanssia oli hauskaa oppia ja meistä oli ihanaa, että meille oli järkätty tällane kokemus! Musiikki oli rytmikästä ja iloista, ja se soitettiin livenä paikan päällä. Ennen kuin ite päästiin kokeilemään tanssia, meille näytettiin demonstraatio tanssista. Tunnelmaa siinä tilanteessa, kun tanssijat tanssi livemusiikin soidessa aivan meidän edessä lämpimän auringon porottaessa, ei pysty sanoin kuvailemaan.

Vaikka rautakankeja ollaankin, se ei haitannut tanssin opettelemista. Päinvastoin, se tais tehdä siitä hauskempaa. Vähän tosin verotti auringon kuuma porotus... Opeteltiin kaksi tanssia, joista toinen oli ryhmätanssi ja toinen oli piiritanssi, jossa jokaisella oli oma tähtihetkensä. Justinan tähtihetkenä oli se, että pääsi rytmikkäästi vetkuttamaan slaavikyykyssä.

Tanssien jälkeen kiepastiinkin sitten suihkun kautta, vedettiin koltut niskaan, vähän ripsaria ripsiin ja alettiin odottamaan juhlien alkua. Juhlat pidettiin pihamaalla ja sää oli mitä mainioin. Juhlia varten pihalle oltiin viritetty punainen matto, pöytiä ja tuoleja sekä valot pihapuihin.

Ruokaa oli juhlia varten todella runsaasti ja tarjolla oli kaikenlaista lihaa (myös rosvopaistia vuohen lihasta), ranskalaisia, salaatteja, hedelmiä... Ruoka oli todella maittavaa eikä nälästä ollut pelkoa. Rosvopaisti oli tosin hieman pettymys, mutta kyllä sitäkin söi. Ruuan lisäksi myös nesteytyksestä pidettiin hyvää huolta ja jääkaapit notkui täynnä jos jonkinlaista juotavaa.

Myöhäisillassa Tanzania volunteersin toinen perustaja Louis piti koskettavan puheen järjestön alkutaipaleesta ja siitä, kuinka hän sekä Tvl:n toinen perustaja perustivat tämän tyhjästä. Puheen jälkeen oli työntekijöiden palkitseminen ja tämän jälkeen oli meidän vuoro antaa synttärilahja. Koska toinen perustajista oli suomalainen, päätettiin talon Suomi porukan kanssa suunnitella suomalaisia kansantansseja kunnioittava tanssi lahjaksi. Tanssi tehtiin Säkkijärven polkan tahtiin. Vaikka tanssi ei ehkä ihan iskenyt tansanialaisiin, meillä tanssijoilla oli kyllä hauskaa ja se riitti.Tosin poikkeuksena oli muutama, ketkä halusivat aamun pikkutunneilla opetella "the finnish dance, the polkka". Opetettiin se heille ilolla, vaikka ei enää itsekään muistettu kunnolla askeleita... 😅

Virallisten osuuksien jälkeen pistettiinkin sitten volat kaakkoon ja alettiin tanssimaan. Oli ihana huomata, että vaikka yhteistä kieltä ei kaikkien vieraiden kanssa ollutkaan, tanssi ja rytmikäs musiikki kyllä yhdisti ja kaikilla oli hauskaa. Paikallisista oli ilmeisen hauskaa seurata suomalaisia laadukkaita tanssiliikkeitä kuten muurari, ostoskärri, moottorisaha ja tennis/pinkiponki ottelu. Musiikki veikin meitä aamu viiteen/kuuteena asti, kunnes väsy otti vallan ja piti mennä nukkumaan.

Tuo päivä ja noi pippalot oli kyllä hieno lisä meijän täällä koettuihin kokemuksiin. Koko tuon viikon ajan kaikki työntekijät tekivät hirveästi hommia, että viikonlopun kekkerit olisivat mahdollisimman onnistuneet. Ja nehän oli enemmänkin kuin onnistuneet. Aivan 5/5. Meitä hauskuutti hirveästi se, että viikolla meille sanottiin pippaloiden olevan pienet, mutta lauantaina täällä oli piha täynnä autoja ja ihmisiä. Se niistä pienistä kekkereistä 😂

Meijän pieni suuri Tanzania volunteers perhe <3

Mutta all in all, oli ihan huikea kokemus jälleen ja varmasti muistellaan vielä tuotakin päivää hymysuin monesti. <3

- seikkailijat P & J

Puolivälissä mennään

Heissan hopsansaa!
Nyt ollaa puolivälissä meiän Tansanian matkaa, ihan hulluu mihin vauhtii aika oikee menee! Ei oikee tahdota uskoo et oikeesti koht reissuu on enemmän takana ku edessä. Tansania on kyllä aivan uskomaton paikka! <3 Nyt ku täällä ollaan jo 45 päivää asusteltu ja toiset 45 päivää on vielä eessä, nii voitas listata 45 asiaa mitä ollaan opittu ja koettu tähän mennessä:

1. Täällä on kirkasta, ei valosaa, vaan kirkasta.

2. Täällä on kuuma,
3. ja kuumuuden myötä jokaisesta kohtaa kroppaa voi soijata, jopa polvista mikä oli meille uutta.

4. Ugali  ja chipsimayai ei oo meiän suosikkeja, vaikka ugalista kasvaakin kuulemma vahvaksi.
5. Sen sijan pilau on hyvää.
6. Elämä täällä on huoletonta, hakuna matata.

7. Kun joku kysyy "mitä kuuluu?", ainut oikea vastaus on "hyvää." ("Mambo?" "Poa."😄)
8. Puhtaus on omanlaistaan täällä.
9. Linnut kuulostaa itkeviltä vauvoilta tai mouruavilta kissoilta 😂
10. Justinan hiukset ei tykkää Afrikasta, ne villiintyy täysin ja on vaikee hallita.

11. Paulan otsahiukset taas "rastoittuvat" Afrikassa.
12. Kuuma vesi ei ole välttämätön suihkussa käyntiin.
13. Pyykinpesu on rankkaa käsin. (Sitä että ne tungetaan koneeseen ei enää lasketa meiän silmissä pyykinpesuksi..)

14. Ihmiset täällä ei väsy ikinä
15. ja ne tekevät töitä 24/7
16. Malaria ei tartu jokaisesta hyttysenpistosta

17. Hajut, tuoksut, maut ja äänet ovat täällä voimakkaampia, hyvässä ja pahassa.
18. Suklaa on hintatasoon verrattuna tosi kallista (n. 80g/2e)
19. samoin juusto (n, 400g/7e)
20.  Epähymyileminen ei oo hyvä, silloin joutuu selittämään juurta jaksaen mikä on hätänä, vaikka todellisuudessa se nyt vain on mun naama peruslukemilla.
21. Ainakin täällä talolla työlle omistaudutaan todella.
22. Pimeä tulee tosi äkkiä
23. ja silloin ku se tulee nii on oikeesti tosi pimeä, otsalamput on best.
24. Sähköt menee tosi usein. Lähes joka päivä.
25. Netin toimiminen ei oo itsestäänselvyys, ilman sitäkin pärjää.
26. Suihkusta vesi ei aina tule paineella.

27. On ihan normaalia, että päiväkodin lapsilla on tullut housuun tippa jossei toinenkin pissaa ja samoissa vaatteissa voi silti viipettää koko viikon.
28. Aurinko ihana, mutta myös helposti polttava.

29. Ruokaa voi ensin käydä silittämässä takapihalla ja illalla makostella lautaselta. On ainakin tuoretta ruokaa.
30. Nesteytys on tärkeää.

31.  Kaikki värit luonnossa on tosi kirkkaita ja kauniita.

32. Tuulipuvun takeille ja housuille, sekä pipolle ei ole ollut toistaiseksi tarvetta
33. kun taas villasukat on olleet aika 5/5.

34. Sitä välillä unohtaa, että jossain päin maailmaa on oikeesti kylmä.
35. Hyvää ilolientä saa myös täältä.
36. Sairaudesta kuin sairaudesta selviää täällä, oli kyse sitten viikonloppukipeydestä tai tulehtuneesta naamanäpystä..
37. Safareilla huomattiin että eläimet elää aika sulassa sovussa.
38. Hot springseillä kalat ei voi syödä kokonaista ihmistä, vaan vain vähän kuollutta ihoa jalkapohjista.

39. Paula on koostumussyöjä.
40. Justina saattaa joskus olla vähän ylidramaattinen ja ylireagoida
41. mutta aina se ei ole pahasta.

42. Treffikutsuja voi tulla vaikka kadulla kävellessä (vaikka olisitkin aivan soijassa)
43. Tuktukit on kivoja, mutta aina töistä kotiin kävellessä tuntuu että ne välttelee meitä ku ruttoa. Ikinä ei löydy yhtäkään.

44. Tanssiminen aamukuuten ei ole ongelma eikä mikään.
45. Tansania on ihana paikka ja ollaan loistava seikkilijatiimi <3

Kaikki on tosi hyvin täällä ja kuluneet päivät täällä on ollu niin huippuja, että melkee pelottaa milloin se alamäki alkaa. Toivottavasti ei ala ollenkaan. Kaiken yllämainitun lisäksi ollaan opittu ja koettu vaikka mitä, mutta tossa oli nyt lueteltuna niitä mitä tulee päällimmäisenä mieleen, ei niitä kaikista deepeimpiä asioita, ei nyt ihan sille linjalle lähetä. Ollaan kyllä dynaaminen duo ja meille mikään ei oo mahdotonta. Posin kautta mennää, oli tilanne mikä tahansa. Mutta kuten tänne lähtiessä kaikille sanottii, kyllä me pärjätään täällä ja niinhän me tietysti pärjätäänkin. Välillä on koti-ikävä mut vielä ei oo kotiinlähdön aika. Mut no worries mamit, tullaan vielä kyllä kotiin, 45 päivän päästä. <3 (tosin lähtöpäivä on aprillipäivänä nii ei sitä koskaan tiiä mitä tapahtuu.)

<3: Justina ja Paula

Kofeiinia suoneen ja sit hukkumaan jorpakkoon

Tehtiin sunnuntaina pieni päiväretki paikalliselle kahvi"plantaasille". Kyseessähän ei siis ollut plantaasi vaan kahvia kasvatettiin Kilimanjaron rinteellä banaanipuiden seassa. Plantaasilla meille kerrottiin kahvin valmistuksesta alusta lähtien aina siihen asti, kun perus-Pertti käy sen kaupasta ostamassa ja keittää siitä itselleen sumpit. Plantaasin omistajan puheista kävi hyvin selväksi, että kahvin valmistus on pitkä ja vaiherikas tapahtuma. Omistaja kertoi, että kahvin valmistus tapahtuu Afrikka aikaan, eli omaan tahtiin ilman stressiä. Ajasta puheenollen kuulemma, jos afrikkalaisella on kello ranteessa se ei ole siinä sitä varten, että hän katsoo paljonko kello on. Kelloa käytetään ranteessa, jos halutaan vähän leveillä.

Kahvin valmistamista säestetään rytmikkäällä laululla.

Paahdetut kahvipavut viilentymässä.

Nykyinen omistaja viljelee kahvia jo kolmannessa polvessa. Tila periytyy aina isältä viimeiselle pojalle. Tilan omistaja oli mukava ja hauska heppu. Lapsirakkaina ihmisinä meitä piristi myös hänen oma vekkuli poikansa, kuka seurasi isäänsä kuin ankanpoika emoaan. Omistaja kertoi muun muassa siitä kuinka Fairtrade ei ole välttämättä niin Fairtrade kuin annetaan ymmärtää ja millaisia ongelmia voi syntyä, jos palkkaa kahviplantaasille värisokean ihmisen. Luennoinnin ja demonstroinnin jälkeen saimme nauttia pienet kupit kahvia.( Ja se oli muuten parasta kahvia mitä koskaan olen maistanut! T. Paula, 10 vuotta kahvinjuojana.)

Kahvin juonnin jälkeen pistettiin tossua toisen eteen ja alettiin tallata kohti Materuni vesiputousta. Matka kulki läpi viidakkomaisen sademetsän, pientä polkua pitkin ja se kesti lähes tunnin (ehkä). Perillä meitä odotti sanoinkuvailematon näky: noin 150 metriä korkea vesiputous, joka kutsui meitä luokseen. Osa retkipoppoomme hurjimmista pulahti uimaan kylmään veteen iilimatojen sekaan, kun taas osa (myö) jäi suosiolla rannalle rasvaamaan itseään aurinkorasvalla ja ihailemaan putousta. Vesiputouksella viihdyimme muutaman tunnin, kunnes pilvet alkoivat näyttää synkiltä. Tällöin tuntui hyvältä vaihtoehdolta ottaa jalat alle ja sorvata ykkönen silmään.

Päivä putouksilla ja plantaasilla oli kyllä mieletön. Sää suosi ja vaikka pilvet loppu päivästä alkoivatkin tummua, sadetta ei tullut. Meidän tiimin eräjorma ( Paula) oli haljeta onnesta, kun pääsi kävelemään metsässä ja kahviplantaasilla avotulen savun tuoksu toi mieleen lapsuudenmuistot isän kanssa vietetyistä metsäretkistä. Myös epä-eräjorma, landepaukku Justina nautti retkestä. 

Team landepaukku & eräjorma.

- Paula ja Justina