Seikkailija #2

Ja täältäpä kirjoittelee nyt se matkan toinen seikkailija!

Miun nimi on Paula ja mie oon Imatran tyttöjä. Muutin reilu vuos sitten sosionomiopintojen perässä Kotkaan ensimmäiseen omaan kotiin ja alotin itsenäisen elämän. Kuten Justinalla myös miulla on haaveena tulevaisuudessa työskennellä lasten ja nuorten parissa, sekä suorittaa lastentarhanopettajan pätevyys.

Idea lähteä Afrikkaan vaihtoon on kutkutellu miun mieltä jo monen vuoden ajan. Lopullisen kipinän idea sai, kun yks meijän perhetutun tytär kävi opintojen myötä kolmen kuukauden harkkavaihossa Namibiassa. Olin tuollon vielä lukiossa, mutta jo silloin päätin, että kunhan vaan saan paikan seuraavasta koulusta ni sit mennään eikä meinata! Lisävarmuutta lähteä matkaan toi se, että ensinnäkin tuo meijän perhetutun tytär oli selvinny omasta reissustaan sekä se, että omilleen muuttamisen jälkeen huomas kuinka hyvin osaa pitää itestään huolta ja selviää mistä vaan! Joten Tanzania Volunteersin infon jälkeen aloinki suu vaahdossa houkuttelemaan, josko joku lähtis miun mukaan. Ja Luojalle kiitos Justina tajus mikä mahtava tilaisuus tää on ja nyt ollaanki sit lähdössä yhessä seikkailulle. :)

Omasta ulkomaan matkustushistoriasta voin sen verran sanoo, että lentokoneessa oon ollu enemmän ku kerran (laskutavasta riippuen 4 tai 8 kertaa). Eniten oon tehny reissuja tuonne itärajan taakse aikaisempien opintojen ja lomamatkojen myötä. Tähän väliin sanottakoon, että miulla oli yhtenä vaihtoehtona lähteä suorittamaan ulkomaan harkkaa Venäjälle, mutta tässä arpapelissä Tansania vei voiton heittämällä! Oon myös käyny laivalla Tallinnassa tai Tukholmassa, mutta sitä en tiiä laskeeko suomalaiset näitä ulkomaan matkoiks.

Justina mainitsiki omassa tekstissään jo ettei hänel oo loistava kielipää, joten meist kahesta miulla on sit varmaan se parempi kielipää... Mei kielipäitä kyl koeteltiin jo lentolippuja ostaessa, ku piti soittaa ulkomaille ja puhuu lontoota! Onneks tuolloin puhelimen toises päässä oli oikeen mukavan olonen herra Charles auttamassa ja neuvomassa. Mutta tuon pikku testin pohjalta voi siis sanoa, että kyllä myö pärjätään ainaki mei enkun kielen taidoilla!

Eilen illalla mietin Justinan tekstiä lukiessa, että miulla varmaa tulee tekstiä vähä liiankin kanssa ja niinhän täs tais käydä... Ei auta kirjotanko vai puhunko, juttua tulee joskus pienen romaanin verran.

Ehkä sain hieman valaistuu kuka mie oon. Uskon, että tän kolmen kuukauden aikana pääsette rivien välistä tutustumaan paremmin siihen millasia ihmisiä myö Justinan kanssa ollaan. Joten, tervetuloa miuki puolesta seuraamaan mei matkaa leijonien keskelle! Tai kuten lontooksi sanottas tuo sama: Welcome to see how the lions will eat us! :)

- Paula

Seikkailija #1

Hei vaan! :)

Tosiaan viimeksi kirjoteltiin, että voitais esitellä itteämme vähän, ja nyt täällä kirjoitteleekin Justina, toinen tän reissun seikkailijoista. :) Oon 21-vuotias ja kotoisin Haminasta, ja oon muuttanut nyt tähän naapurikaupunki Kotkaan opiskelujen myötä. Sosionomiksi mä päädyin opiskelemaan yhden välivuoden jälkeen, ja oikeestaan alusta asti oon tiennyt, että haluun tulevaisuudessa työskennellä lasten ja nuorten kanssa. Päätavotteena tällä hetkellä varhaiskasvatus. Ensimmäisen harkanki tein päiväkodissa, ja Tansaniassa me ollaan myös päiväkodissa harkassa. Tukee hyvin mun tulevaisuudenhaaveita siis :D Mutta oon kuitenkin avoin myös muille työmahdollisuuksille  ja eihän sitä ikinä tiiä mihin tie vielä mut vie!

Mun matkustushistoria ei oo mikää pitkä ja upea, itseasias lentokoneessaki oon ollu vaa kerran aikasemmin, joten siitä syystä jännittääki jo pikkasen. Eniten jännittää varmaan se, et miten siellä kaukana sit pärjää, varsinki ku mulla ei mikään hirveen loistava kielipääkään oo.. Lähen siis hyvillä pohjilla matkaa :D Lisäks mietityttää hirveesti et mitä sinne tulis pakata mukaa, ja mihin kaikkee mun tulis nyt etukätee varautua.. Onneks Paula lähtee mukaan, ei musta yksin tähän olis. Itseasias en oo varma oisko idea tullu ees ilmoille, jollei Paula siitä ois innostunu. Ja oon kyllä ilonen, että mut tähän hommaa mukaan innostettii ja otettii, päästää nyt sit seikkailemaa vähän kauemmas ja vähän erilaisempii maisemii! :D Toivottavast meiän reissu menee hyvin ja vältytään pahimmilta vastoinkäymisiltä! :D

 Mutta eikai mulla muuta. Tervetuloa vaan kaikille lukemaan meiän seikkailusta ja kuinka me siitä selvitään! :)

-Justina

14 päivää jäljellä

Myö ollaan kaksi sosionomiopiskelijaa Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulusta. Lähdetään tammikuussa suorittamaan kolmen kuukauden harjoittelua tansanialaiseen päiväkotiin. Ja lähtöön ei ole enää kuin naurettavat 14 päivää!! Enää 14 päivää siihen, kun lentokone nousee Suomen maaperältä ja suuntaa nokkansa kohti Tansaniaa. Ihan huisia!

Idea lähteä Tansaniaan syntyi Tanzania volunteersin pitämän infon kautta. Tanzania volunteers piti meille infon syksyllä 2016 ja sen jälkeen Tansania onkin kummitellut mielessä. Keväällä 2017 pistettiin sitten rattaita pyörimään, kun ilmoitimme harjoittelustamme vastaavalle opettajalle et "myö lähetää muute Tansaniaan!".

Tämän suuren ilmoituksen jälkeen ei olla kaduttu päätöstä lähteä harkkaan ulkomaille kuin ehkä aina rokotteella käydessä... Niin ja ehkä silloin, kun ostettiin ekat lentoliput, mutta se on oma tarinansa se!

Tämän vuoden aikana ollaan oltu yhteyksissä Tanzania volunteersiin ahkerasti (ehkä jopa liiankin) ja heidän kanssaan asiat ovat sujuneet mutkitta! Voi lähteä todella luottavaisin mielin matkaan tietäen, että siellä päässä ollaan varsin tietoisia meidän tulosta. Varmuutta lähtöön tuo myös se, että juuri edellä mainittu harkasta vastaava opettajakin sanoi lähettävänsä meidät levollisin mielin Tansaniaan tietäen, että siellä päässä homma toimii ja että meillä on edessä unohtumaton kokemus.

Tässä tällainen lyhyt tausta sepostus. Koska meitä lähtee kaksi seikkailijaa matkalle, ajateltiin kumpikin esitellä hieman keitä myö nyt oikeen ollaan... (jatkuu)