Näin kuului legendaarinen viesti Paulalta Justinalle, tämän ollessa kipeä ennen lähtöä ja ennen joulua. Niinhän sitä olisi voinut kuvitella, että kun sairastaa kurkkukivut ja kuumeet ennen lähtöä, voi hyvillä mielin olla Tansaniassa terveenä. Asiat ei aina kuitenkaan mene ihan niin kuin suunnittelee, ja osa tietääkin, kuinka reissua on välillä varjostanut ja välillä lisännyt koomisuutta se, että ollaan oltu vaikka kuinka monessa eri taudissa tän kahden kuukauden aikana... 😂
Meiän sairastupa sai alkunsa täällä siitä, kun Paula sai veljeltään juuri ennen lähtöä enterorokkotartunnan, joka sitten ilmoitti oireet täällä ollessa. Sehän tarttui siitä tietenkin myös Justinaan. Paulalla enterorokko oli pahempi kuin Justinalla, ja jälkioireet irroittivat Paulalta myös kynnet nyt viime päivinä. Tämä kuuluu siis taudin kuvaan.
No, kunhan enterorokosta toivuttiin, otettiin molemmat sitten itellemme myös auringonpistokset. Paula ensin, Justina viikon myöhemmin perässä. Auringonpistos nostatti hetkellisesti pienen lämmön molemmille ja aiheutti huonoa oloa ja pääkipua.
Auringonpistoksistakin selvittiin, tietysti, eihän me olla heikkoja. Sitten iskikin Justinan koko reissun pahin sairaus. Naamaan tuli ensin pieni näppy, joka loppujen lopuksi sitten tietysti kaikesta täällä lentelevästä pölystä ja sen koskemisesta tulehtui ja kasvoi melko suureksi ja kipeäksi. Tulehdusta naamassa hoidettiin putsaamalla ja pikkuhiljaa päivien kuluessa alkoi huumori hommasta loppua. Paula joutui päivittäin vastaamaan kysymyksiin "Paraneeks se? Selviänks mä? Onks se pienentyn? Entä jos se ei parane?". Asiasta laitettiin myös monta kuvaa ja viestiä kotiin ja kysyttiin äitiltä neuvoa. Loppujen lopuksi äitin neuvoja kuunnellen saatiin tulehdus hoidettua. Hetken aikaa joutui kulkemaan laastari naamassa, mutta se oli pikkujuttu, koska tärkeintä oli että parani ja selvisi tilanteesta. Tästä muistona leuassa on kyllä pieni arpi.
Tulehdus kun oli hoidettu, oli oikein sopiva aika sairastua flunssaan! Flunssa meille iski molemmille samaan aikaan, yllätys sinäänsä kun asutaan täällä kommuunissa. Molemmilla oli nenät tukossa ja kurkut kipeinä, varmaan vähän myös lämpöä, mutta urheasti mentiin ja hoidettiin työvelvollisuudet. Tämän flunssan aikana alkoi vähän jo naurattamaan, että millä tuurilla me oikein kaikki sairaudet saadaan. No meidän tuurilla tietenkin.. Flunssastakin selvittiin ja jatkettiin elämää positiivisesti eteenpäin! Posin kautta, posin kautta :D
Mutta sitten viimeisimpänä sairautena ja ainoana sairautena meidät piti pois töistä mahatauti.. Se iski oikeastaan yhtä yllättäen kuin kaikki muutkin edellämainitut taudit. Yhtenä iltana Justina vain valitteli hieman huonoa oloa, ja sen sijaan että olisi käynyt nukkumaan, täytyi hänen lähteä halailemaan vessanpönttöä. Vessanpönttöä halailtiin pari kertaa yön aikana ja vielä aamulla. Paula oli urheasti lähdössä yksin töihin, Justinan ollessa kykenemätön siihen, mutta juuri ennen lähtöä iski huono olo Paulaankin ja siitä tulikin vapaapäivä molemmille. Päivä pötköteltiin ja toivuttiin mahataudista, tässäkin oli vähän koomisuutta mukana. Posin kautta, saatiinpahan olla koko päivä sängyssä.
Kaiken muun lisäksi meillähän on siis ollut myös pääkipua, ja mahakipuja. Justina mm. ei voi käyttää ylimääräisiä maitotuotteita täällä, ja Paula ei syö talon vaaleaa leipää mahakipujen takia. Myös muutamaan kertaan auringossa palaminen on lisännyt hyvinvointia, sillä toisinaan istuminen on ollut hieman kivuliasta, vaatteiden pitäminen on tuntunut ikävältä, ja onhan sitä ihokin kuoriutunut.
Eräänä iltana sattui myös pieni hupsu tilanne, jonka seurauksena Paula puolikuuroutui puoleksitoista päiväksi. Tilannehan meni siis niin, että vietettiin pientä herkkuhetkeä huoneemme lattialla ja Justina esitteli puhelimestaan kuvia. Erään kuvan kohdalla innostuksesta ja lähes palavasta rakkaudesta, Justina kajautti kovaa ja korkealta TAMPERE, jonka seurauksena Paulalta meni oikeanpuolen korvasta kuulo. Siinä meni sitte yksi ilta erilaisia poppaskonteja käyttäen saada korvaa auki tuloksetta. Vasta maanantaina töissä kuulo alkoi palautua, varmaan lasten kovasta huudosta johtuen. Sillä se lähti millä tulikin ja nyt kuulo on 10+++.
Kaikesta tästä sairastelusta huolimatta meillä ei ole ollut malariaa, ja kaikkien (miinus tulehdus Justinan naamassa) sairauksien aikana meitä on enemmän naurattanut kuin ärsyttänyt. Kantapään kautta ollaan nyt opittu se, että mikä ei tapa, se vahvistaa. Ehkä nyt kun ollaan sairastettu täällä, ei meiä tarvii sairastaa Suomessa ollenkaan! Tämä jääköön nähtäväksi.
-Sairastuvan vakioasiakkaat Justina ja Paula
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti