Mambo? Poa.

Pidettii yhtenä viikonloppuna piknikkiä kotipihalla

Aateltiin nyt vähä kertoilla mitä meille tänne Tansaniaan kuuluu ja mitä ollaa viime päivinä tehty. Vielä viikko sitten lämpömittari näytti +35 astetta, mutta kun kuukaus vaihtu maaliskuuksi, vaihtui mittarin lämpötilatkin huomattavasti... Enää on lämpöä vaan joku +27 astetta ja hirveen pilvistä ja sateista on ollut. Maalis-huhtikuussahan täällä on sadekausi, ja viime vuosina se on vähän myöhästynyt normaalista, mutta nyt se näyttää kyllä ihan sujuvasti tulemisen merkkejä. Eilen oli kyllä kummallinen sääpäivä, koska aamu oli synkkä ja pilvinen, sitten alkoi pilvien takaa vähän aurinko näkymään. Kun sitten lähdettiin kaupunkiin (aateltiin, että koska on pilvistä, on hyvä käyä kaupungilla pyörhtämässä, ei ole niin kuuma ja siitä nauttii enemmän) päättikin kaikki pilvet kadota taivaalta kesken meiän kävelymatkan ja aurinko porotti kirkkaalta taivaalta paahtavasti. Kaupungissa oli siis tosi kuuma. Tultiin kotiin ja illalla tulikin sitten vettä kuin saavista kaatamalla.. Käytiin yhen päivän aikana melkeenpä kaikki maholliset säätilat läpi. :D

Kilin huippu oli yksi aamu enemmän lumenpeitossa ku koskaa aiemmin meiän täällä ollessa

Kameleontti 😍😍

Töissä menee päivä päivältä paremmin ja oma rooli työpaikalla alkaa hahmottua. Lapset luottaa meihin ja hakeutuvat meiän seuraan ja ilmeisesti viihtyykin ihan hyvin meiän seurassa. :D Työpäivät sujuu hyvin, ainut mikä on aina rankkaa on se kun lapsia kuritetaan kepillä. Silloin vähän työtunnelma romahtaa, koska meiän kulttuuriinhan se ei kuulu. Varsinkin silloin kun jotain rangaistaan, tulee meidän sylit entistä tärkeämmiksi paikoiksi ja meidän luonta haetaan turvaa ja lohtua. Mutta muuten lapset ovat jokainen aurinkoisia ihania persoonia ja heidän kanssaan on kiva puuhastella.

Tänne talolle on tullu hirveesti uusia asukkaita taas, ja nyt meitä on täällä Suomesta, Saksasta, Sveitsistä ja Jenkeistä/USA:sta/Amerikasta/Amerikan Yhdysvalloista, miten kukakin sen haluaa sanoa. Yhteensä meitä on jo yli 20, joten ihan hyvä sakki on kasassa. Välillä ihmisten määrä jopa vähän ärsyttää, koska koko ajan on hirveä mekkala, ruokapöytään ei mahduta kaikki kerralla, suihkuun pitää jonottaa ja ei enää tunneta ilmaisua oma rauha, koska aina jossain on joku. Välillä on hirveen väsyttävää kun ensin töissä työskentelee hirveessä mekkalassa, ja kun tulee kotiin niin mekkala jatkuu eikä saa omaa hiljaista hetkeä. Mutta semmosta se on kun asuu hostellissa, ja kuten kaikkeen muuhunkin, niin siihenki tottuu joko omasta tahdosta tai väkisin. Suuren ihmisjoukon myötä on myös päässyt tutustumaan aivan ihaniin persooniin ja saanut uusia hyviä ystäviä. <3

Ihana Niina <3

Vieläkin toistaiseksi ollaan eletty sulassa sovussa meiän pikku huoneessa. Aina välillä on pikku äksyilyä ollut, mutta osataa tunnistaa jo et mistä ne äksyilyt toiselle johtuu. Paula rupee äksyilee ja on äkänen jossei saa nukkua päikkäreitä, eikä saa ruokaa, Justinan mielen taas pistää vihaseksi jos sataa vettä ja on muutenki masentava ilma (onnea matkaan vaan tähän maaliskuuhun ja alkavaan sadekauteen). Mut koska osataa tunnistaa jo nää syyt mistä kaikki oikeestaa alkaa, nii voidaan välttää niitä äksyilyjä. Paulalle ruokaa suuhun ja nukkumaa, Justinan tapauksessa suljetaa verhot ettei sadetta näy ja pistetää kuulokkeet korvii ja hyvä sarja pyörimää, ettei sadetta kuulu. Näillä toimilla pääsee pitkälle. Ja jos toinen nyt jotain tiuskasee, nii ei sitä kumpikaa oo ottanu henkilökohtaisesti. Ei meiän kaveruus ainakaa tähän reissuu kaadu, paranee enemminkin. <3

Tiimipaidat! 

Tasan neljän viikon päästä pitäis olla laukut pakattuna ja olla valmiina lähtemään Suomeen omaan kotiin. Vähän on ristiriitaisia fiiliksiä siitä, koska täällä on ollu niin kivaa ja rentoa, ollaan eletty aika stressitöntä elämää, kun taas Suomessa kaikki tehdään vähän enemmän stressillä höystettynä. Mutta toisaalta on ihanaa päästä sinne omaan kotiin, omien läheisten luo, nukkumaan omaan sänkyyn, omaan rauhaan, saada vähän suurempi vaatevalikoima käyttöön ja tuntee se olo kun on oikeesti puhdas, vaikka olisikin käyny kaupungilla tai koulussa.  Täs on viel kuitenki neljä viikkoo aikaa ja mitä vaa voi tapahtua, fiilikset varmaa vaihtelee ainaki jatkuvasti.

Kotia on välillä ikävä, ja ollaa parin päivän aikana listailtu ainaki ruokia mitä halutaa syyä ku palataan Suomeen. Listalta löytyy mm. ruisleipää, tortilloja, makarooni-makkaramössösössö, makkarakeitto, makkarakastike, perunamuussi aidoista perunoista, kinkkukiusaus, kinkkupiiras, poronkäristys, presidentin tumma paahto kahvi, GRILLIMAKKARA (!!), erilaiset salaatit, voileipäkakkua ja kaikkee muuta mahollista. Äiteille terkkuja et padat kuumaksi ku tullaa kotii. 😂 Kodin ja perheen lisäksi ikävä on tietty myös kaikkia kavereita siellä Suomessa. Onneks yhteydenpito on ollu aika helppoa sinne Suomeen koko ajan. Helpottanu ikävää huomattavasti. Niin ja lisäksi Paula ikävöi sen kasveja. Justinan aloe veralle kävi kuulemma vähän kurjasti ja se lähti kasvien taivaaseen, uusi on ilmeisesti hommattu tilalle, mutta suurta tunne sidettä siihen ei vielä ole muodostunut, joten sen ikävöinti on aika vaikeaa.
 
Eipä meillä muuta tällä kertaa, tämmöstä kuuluu tänne, toivottavasti sitä kuuluu myös sinne Suomeen. Koittakaa saada lumi ja pakkanen pois nyt ennenku tullaan takasin.

Tämänkin lystin meille mahdollisti XAMK-Kampuksena koko maailma

 -Justina ja Paula