Normipäivä Ludaossa

Ollaan nyt oltu Ludaossa töissä noin 2 ja puoli viikkoa. Meille on tässä ajassa muodostunut jonkinlainen työrutiini, vaikka usein tuntuukin, että opettajillakin on hakusessa päivärytmi. Kuitenkin ajateltiin nyt kertoa teille hieman meidän työpäivän kulusta.

Mennään töihin Tanzania Volunteersin tarjoamalla kyydillä ja kuskinamme toimii Clever. Olemme päiväkodilla aina puoli yhdeksän jälkeen. Useahkosti tähän aikaan lapsilla on menossa laulutunti, jolloin lauleskellaan englannin ja swahilin kielisiä laululeikkejä. Meidän ehdottomia suosikkeja on laulut, joissa sheikataan buutia.

Laulujen jälkeen päivästä (ja opettajien mielenkiinnosta) riippuen on vuorossa "matematiikkaa", englantia tai swahilia. Oikeastaan tuntuu, että lukujärjestyksellä ei ole mitään merkitystä, koska lähes joka tunnilla käydään läpi noita kaikkia. Vähän numeroita, vähän kirjaimia, hieman enkkua ja ripaus swahilia. Lukujärjestys toimii siis tauluna ja on seinällä vain muodonvuoksi. 

Kuten jo ensimmäisen päivän jälkeen kirjoitimme, opetus tapahtuu huutamalla toistaen sitä mitä opettaja sanoo. Jos ääni ei opettajan mielestä tule tarpeeksi kovaa, käsketään sitä lisäämään. Äänenvoimakkuus onkin sopiva vasta sitten, kun opettajilta menee tärykalvot ja oppilailta puhkeaa verisuonet päästä. Tai ainakin pullottaa siihen malliin, että kohta pasahtaa.

Lapsille tarjotaan kymmenen aikaan puuroa. Ja kaikkein on pakko syödä se loppuun asti. Puuro tarjoillaan yleensä mukista, ja jos se ei tyhjene tarpeeksi nopeasti, lasta syötetään lusikalla. Lisäksi päivän aikana lapsille tarjotaan lounas noin yhden aikaan.

Oppitunnin jälkeen, joka päättyy silloin kun lapsilla ja opettajilla loppuu mielenkiinto tai lapset alkavat yksitellen liukenemaan ulos luokasta, on lapsilla aikaa vapaaseen leikkiin. Tällöin lapset ryntäävät pihalla oleviin erilaisiin keinuihin ja alkaa kilpahuuto siitä kuka saa keinua ja missä ja kenen luokse me tulemme vauhtia antamaan. Lapset touhuavat jonkin aikaa, yleensä noin puolituntia-tunnin-puolitoistatuntia, jonka jälkeen siirrytään jälleen luokkahuoneeseen opiskelemaan aakkosia, numeroita, tavuja ja lauluja, aivan kuten aamullakin.

Oppitunti päättyy jälleen siihen, kun lapset alkavat yksi kerrallaan valua ulos luokasta muihin hommiin. Osa lapsista leikkii ulkona, osa sisällä palapelejä rakentaen. Lounaan jälkeen on päiväunien aika. Tällöin meidän on hyvä aika liueta paikalta pois joko kävellen, tuktukilla tai Cleverin kyydillä.

Päiväkodin päivärutiini määräytyykin siis siitä, millainen mielenkiinto opettajilla on työhönsä ja kuinka lapset jaksavat keskittyä. Useasti onkin niin, että opettajien mielenkiinnon loppuessa, meidät laitetaan huudattamaan lapsia kirjaimien tai numeroiden muodossa. Kun olemme tarpeeksi huudattaneet lapsia, saamme kiitokseksi "Well done, well done. Try again another time. Teachers are goodi girls!" aplodien kera. 

Vaikka päiväkodin päivärutiini tuntuu olevan hieman hakusessa, lapsia se ei tunnu haittaavan. Lapsille tärkeintä tuntuukin olevan se, kuka pääsee istumaan meidän sylissä ja kuka saa eniten meiltä huomiota. Lapset hakeutuvat usein oppituntien jälkeen meidän syleihin ja tässä muutaman viikon aikana ykkösleikiksi on noussut aa ram sam saa -sylileikki. Toinen suuri hitti on ollut sormien vetäminen lapsen selkää pitkin. Myös palapelit ovat kovassa huudossa.

Tähän loppuun muutama kuva päiväkodiltamme:

Ludao daycare center

Etupihan keinuja

Wc-tilat

Reikä

Takapihan lelut

Luokkahuone

Lapset uuden muistipelin parissa

Lasten suosikkipalapeli

- Justina ja Paula

Tarangire-Ngorongro

Viime viikonloppuna (13-14.1.) oltiin safarilla muutaman muun suomalaisen kanssa, jotka asuvat täällä tvl-talolla. Safarikohteinamme meillä oli Tarangire ja Ngorongoro, joissa nähtiin hurja määrä eri eläimiä. Kummankin ehdoton suosikki oli leijona, joka käveli aivan meidän safariauton vierestä! Näiden lisäksi ainakin Paulan suosikkeihin nousi myös pahkasikojen poikaset, jotka oli niiin söpöjä pikku antennihäntiensä kanssa savannilla viilettäessään!

Niin söpöjä apinoita<3

Ensimmäisenä päivänä herätyskello soi 5:00 ja lähdimme matkaan noin kello 6:00 ja suunta oli kohti Tarangirea. Matka kesti noin 4 tuntia ja taittui melko nopeasti osittain nukkuen. Jo Tarangiren portilla saatiin ensikosketus afrikkalaisiin villieläimiin, kun portilla meitä oli vastassa apinoita. Apinoiden kanssa piti olla tarkkana, sillä jos jätti tavaroitaan vartiotta, saattoivat ne pian olla jo uudella karvaisella omistajalla. Tarangire oli kohteistamme hieman suurempi ja metsämäisempi. Eläimiä oli vähän vaikea aluksi huomata, mutta tarkkasilmäinen kuskimme huomasi kyllä kaikki ja pysäytti auton, jotta voimme bongailla eläimiä ja ottaa kuvia. Joskus kävi kyllä myös niin, että kuski näki selkeästi jo kaukaa eläimen, jota me emme nähneet ollenkaan...

Meiän safariporukan nuoriso Justina, Paula, Aaro ja Iita

Pumba-perhe vauhdissa

Tarangiressa näimme mm. norsuja, kirahveja, leijonia, paljon eri lintuja, pahkasikoja, seeproja, antilooppeja, mangusteja ja apinoita. Norsut ja kirahvit olivat valtavia ja vaikuttavan näköisiä. Söimme lounaan niin, että norsut söivät omaansa 100-200 metrin päässä. Sää oli todella lämmin ja aikainen herätys alkoi pikkuhiljaa jo painamaan, joten matka majoituspaikkaan meni pienessä koomassa. Majoituspaikassa meille tarjottiin vielä illallinen, jonka jälkeen suunnattiin nukkumaan.

<3

Seuraavana aamuna herätyskello soitti jälleen 5:00 ja aamupalalle suunnattiin 5:30, jonka jälkeen hypättiin autoon ja lähdettiin ajamaan kohti Ngorongoroa. Matkalla pysähdyttiin katsomaan auringonnousua, joka oli aika mahtava. Valitettavasti kuvista ei välity sen todellinen mahtavuus, mutta näky on onneksi kirkkaana mielessä.

Ngorongoroon saavuttiin noin 8-9 välillä ja lähdettiin ajelemaan ympäri puistoa. Ngorongoro oli meidän mielestämme kauniimpi ja kivempi paikka kuin Tarangire, sillä maisemat olivat kuin maalauksesta ja muistutti paljon Leijonakuninkaan maisemia. Oli huippua nähdä myös itse leijonakuningas näissä maisemissa, kun se tallusteli noin metrin päästä meidän autostamme. Eläimiä oli myös paljon helpompi havaita Ngorongorossa, koska se oli yksi tasainen kraateri. Siellä näimme myös norsuja, seeproja, pahkasikoja, antilooppeja ja apinoita, mutta myös lisäksi virtahepoja, sakaaleja, hyeenoja, strutseja, sarvikuonon, ja puhveleita. Oli vaikuttavaa, kuinka kaikki saalistajat ja saaliseläimet elivät samassa tilassa sulassa sovussa elämän suuressa kiertokulussa, ilman sen suurempia kahnauksia. Ngorongorossa lounas nautittiin virtahepojen seurassa, joskin ne kaikki sukelsivat harmiksemme piiloon. Lounaan jälkeen lähdettiin sitten ajelemaan kohti Moshia.

Vähän väsyneet safari-neitokaiset

The Lion King

Tarangirelle pisteitä 3/5 ja Ngorongorolle 5/5. Koko reissu oli aivan huippu ja ikimuistoinen kokemus, kiitokset vain matkaseuralle ja matkanjärjestäjille! <3

- Justina ja Paula

Ludao Daycare Center

Tänään oli meiän ensimmäinen päivä meiän harjoittelupaikassa, joka on siis Ludao Daycare Center. Se on perustettu vuonna 1998  ja aluksi siellä oli vain muutamia lapsia, mutta nykyään lapsimäärä saattaa olla jopa 60. Opettajia päiväkodissa on 3 ja se on auki maanantaista perjantaihin. Lapset ovat jaettu kolmeen eri ryhmään iän ja taitojen mukaan; baby class, apple class ja banana class. Me suoritamme harjoittelua apple class-ryhmässä, jossa lapset ovat noin 3-4-vuotiaita. Lapset tulevat päiväkotiin noin kahdeksalta, ja vanhemmat hakevat heidät kotiin noin kello 14.

Tänään mentiin siis ekaa päivää töihin, ja päivä oli hieman erilainen kuin mitä Suomessa olisi ollut. Menimme Ludaoon noin yhdeksältä, jossa meidät vastaanotti päiväkodin opettajat. Vastaanotto oli lämmin ja ystävällinen, tunsimme olomme tervetulleiksi. Ensimmäisenä meillä oli englannin ja swahilin kielisiä leikkejä ja lauluja, sekä lapsille opetettiin numeroita 1-10 englanniksi. Opetustapa oli hyvin erilainen kuin Suomessa. Numerot opetettiin niin, että lapset toistivat HUUTAMALLA opettajan perässä numerot. Varmaan seuraavan viikon aikana päässä kaikuu huuto number one..! Myös meidät laitettaan huudattamaan lapsia numeroilla.

Numeroiden jälkeen oli lauluja, jotka laulettiin kaikki samaan melodiaan ja myös niissä tarkoituksena oli huutaa mahdollisimman kovaa. Tämäkin poikkeaa hieman aiemmista kokemuksistamme. Lapsille tarjotaan päiväkodissa aamupuuro, jonka syötyään he saivat leikkiä vapaasti. Tässä kohtaa leikimme lasten kanssa, nostimme keinuihin, potkimme palloa ja vietimme aikaa lasten kanssa yrittäen tutustua heihin, tosin ilman yhteistä kieltä. Lasten puheesta ymmärsimme vain sanat mzungu (=valkoihoinen), dada (=sisko) ja teacher ja tuntui hieman avuttomalta, kun lapset kertoivat pitkiä tarinoita lisäten loppuun kysyvän "eh?",  eikä itse osannut vastata tarinoihin mitään.

Hygieniakäsitys poikkesi myös suomalaisesta. Lapsille opetetaan kyllä, että vessakäynnin jälkeen pestään kädet, mutta heillä ei ollut mitään mihin kuivata kädet. Puuroa syötettäessä käytettiin myös samaa lusikkaa useamman lapsen kohdalla. Ja jos puuroa tippui vaatteille tai pöydille ei niitä pyyhitty ollenkaan, vaan annettiin olla.  Lapset myös juoksivat sisällä ja ulkona ilman kenkiä, eikä sillä ollut niin paljon väliä, oliko kengät jalassa ollenkaan missään vaiheessa. Käsiä ei oikeastaan pesty muulloinkun vessakäynnin yhteydessä. Välillä saattoi olla, että lapsi istui jalat pöydillä eikä siihen puututtu. Lapset saattoivat myös lähteä kesken oppitunnin ulos, tuoda leluja sisältä ulos ja toisinpäin ja se oli ihan sallittua.Välillä tuntui, että opettajalla ei ollut oikein auktoriteettia lapsiin.

Mietittiin myös kuinka paljon lapsia vahditaan, sillä esimerkiksi ulkona ollessa olimme kahdestaan lasten kanssa ja päiväkodin viralliset opettajat olivat sisällä. Luotettiinkohan meihin jo valmiiksi sen verran, että uskalsivat jättää meidät keskenään, vai onkohan lapset yleensä ilman vahdintaa ulkona? Lisäksi päiväkodin portti oli vilkasliikenteeseen tiehen päin, eikä kovin hyvin lukittu. Lapset pystyivät melkein työntämällä saamaan sen auki.

Lapset olivat kiinnostuneita meistä ja tulivat avoimesti meiän luokse ja halusivat syliin ja halailivat. Paulan istuessa kivetyksellä, hyökkäsivät lapset samantien kiinni hiuksiin ja "tekivät kampauksia" hieman jopa kovakouraisesti. Lasten mielestä "au au au" oli hurjan hauskankuuloista. Ihonvärin erilaisuuden takia lapset myös testailivat sitä puristelemalla, kääntelemällä ja ylipäätään koskemalla. Tästä lopputuloksena yksi mustelma Justinan kädessä.

Ensimmäinen päivä oli lyhyt, mutta saatiin aika hyvä kuva tansanialaisesta päiväkoti-kulttuurista. Innolla odotamme, mitä tulevat harkkaviikot tuovat tullessaan.

- Justina ja Paula

Ensimmäisen viikon fiilikset

Kohta on ensimmäinen kokonainen viikko vierähtänyt täällä Moshissa. Molemmat ollaan kotiuduttu tänne TVL-taloon hyvin. Täällä talolla on meidän lisäksi 8 muuta suomalaista, joten osasyy nopeaan kotiutumiseen lienee se, että on koko ajan saanut puhua suomea. Lisäksi Tanzania Volunteersin työntekijät ovat olleet aivan ihania ja auttaneet meitä, jos on tullut kysymyksiä.

Vaikka elo ja olo on täällä ollut ensimmäisen viikon aikana kuin unelmaa, Justina koki jo heti ensimmäisenä yönä kauhun kokemuksia. Juuri ennen kuin oltiin käymässä nukkumaan Justina teki ensi kohtaamisen paikallisen buibuin (hämähäkin) kanssa. Hämähäkkikammosta huolimatta Jusu selvisi siitä silti voittajana ja buibui sai hatkat. Myös seuraavana päivä koeteltiin hieman länkkäriä, kun meidän huoneesta Justinan rinkan alta löytyi pienen pieni lisko/gekko.

Ensimmäisen yön pelastus  ✌

Meidän huoneessa vieraillut lisko.

Majoitutaan siis täällä TVL-talolla/hostellissa. Saamme täällä talolla 3 ateriaa päivässä (aamupala, lounas ja päivällinen). Myö asustetaa kahden hengen huoneessa, joka on juuri rempattu tai ainakin maalattu sillä huoneessa leijuu maalin lemu. Sängyissä on hyttysverkot/prinsessaverkot, joihin suihkutettiin venäläistä 15 päivää kestävää myrkkyä jottei mitkään ötiäiset tule varmasti lähelle. Täällä talolla on huoneiden lisäksi tällä hetkellä 2 vessaa ja 2 suihkua, oleskelutila ja keittiö.

Sen lisäksi, että ensimmäisenä iltana koettiin kauhunhetkiä buibuin takia, tuli huomattua myös kuinka itsestäänselvyytenä on pitänyt suihkusta lämpimän veden tulemista. Ensimmäisenä iltana nimittäin odotettiin 30 minuuttia suihkussa veden tulemista ja sitten kun sitä vihdoin tuli, se oli jääkylmää. Täällä lämmin vesi ei siis ole itsestäänselvyys, ja Paula ei olekaan täällä päässyt vielä nauttimaan lämpimistä suihkuista, vaan joka kerta on tullut kylmää tai jääkylmää vettä. Justina sen sijaan on päässyt tästä luksuksesta nauttimaan.

Kuva on otettu mei huoneen kerrossängystä

Tämä viikko on ollut ns. orientaatioviikko, jolloin meille on kerrottu talon tavoista, opetettu swahilia ja neuvottu mm. pankkiautomaattien käytöstä, kaupungilla liikkumisesta sekä soveliaasta pukeutumisesta. Swahilin kieli on ollut mielenkiintoista ja helppoa. Swahilissa kielioppi on helppo, vain sanastoa pitäisi opetella. Sanasto on suomalaisen korvaan hauskan kuuloista ja samoja sanoja löytyy eri merkityksellä. Esimerkiksi yksi hauska sana on maharage, mikä tarkoittaa suomeksi papua. 😂  Eilen meille opetettiin miten kellonajat kerrotaan Tansaniassa. Täällä kello on 12-tuntinen ja päivä alkaa aamulla kello 07:00, kun aurinko nousee. Eli paikallinen sanoisi aamulla kello 07:00, että kello on 01:00. Kun kello on Suomessa 15:00, tansanialaisen mukaan kello on 09:00. Hieman meinasi eilen kellonaikoja opetellessa aivot nyrjähtää, mutta eiköhän sen opi tässä kolmessa kuukaudessa. 😄

Swahilin oppitunnilla.

Täälläpäin maailmaa kaikki hyvin <3

- Paula ja Justina

Matkalla kohteeseen

Heipparallaa täältä lämpimästä Tansaniasta!

Saavuttiin Tansaniaan 2.1. tiistai iltapäivällä, ja meitä vastassa Kilimanjaron lentokentällä oli Clever, yksi Tanzania volunteersin työntekijöistä. Lennot menivät mutkitta, vaikka pientä turbulenssia ja vähän lentopelkoa (nousut ja laskut jännitti molempia) oli havaittavissa, kun lennettiin ensin Dohaan ja sieltä sitten Kilimanjarolle.

Kaikki yhtään sivistyneet ihmiset nyt tähän väliin huomio! Lennollamme Helsingistä Dohaan meidän kanssa samalle penkkiriville sattui istuutumaan eräs melko tunnettu henkilö nimittäin Mato Valtonen!! Oli melkein kärsimystä odottaa se hieman yli kuusi tuntia kunnes pääsi kysymään Justinalta tunnistiko hän kyseisen jullkiksen. Arvata saattaa mikä oli vastaus...

Dohaan menevällä lennolla tarkoituksena oli nukkua, sillä lento oli yötä vasten, mutta eipä se oikein onnistunut. Ruokaa tarjottiin lähes koko ajan, ja tuntui että juurikun oli nukahtamassa, pistettiin koneeseen valot päälle ja tuotiin uusi ateria eteen. Nälkä ei siis ainakaan päässyt tulemaan, oikeastaan enemmänkin ähky. 😄

Ruoaksi meille koneessa tarjottiin riisiä ja kanaa, sekä leipää ja jälkiruoaksi jaffa-keksin makuista suklaa-appelsiinikakkua.

 Aamupalaksi saimme hieman jännittävän näköisen juusto-kananmunapasteijan ja joulutortun makuisen leivoksen. Syötiin molemmat vain leivokset.

Coffee Americanon, croissantin ja vesipullon hinnaksi tuli 12 euroa ja 15 senttiä.

Dohassa vaihto sujui ongelmitta ja päästiin 2 tunnin vaihdon jälkeen jatkamaan matkaa Tansaniaan.  Dohassa meidän täytyi hankkia vähän purtavaa vaikka nälkä ei ollut yhtään, jotta saatiin malaria-lääkkeet otettua. Hintatasosta meillä ei ollut mitään tietoa, mutta päädyttiin erääseen kahvilaan. Jälkikäteen pankkitiliä katsoessa sai vain tokaista ettei ollut croissantit mistään halvimmasta päästä...

Dohan iso kenttää koristi suurin nalle minkä kumpikaan on koskaan nähnyt!

Dohasta Kilimanjarolle matka taittui taas syödessä. Lentoemot kiikutti sapuskaa minkä vain kerkesi! Onneksi tällä lentopätkällä sai sentään hieman lepuutettua silmiä.

Matkalla Kilimanjarolle ruokana oli Arrabiata pastaa ja mangokakkua jälkkäriksi.

Välipalaksi tarjottiin herra Sipsejä ja kahvia.

 Lennoista selvittyä edessä oli enää matkan jännittävin osuus: viisumin osto. Meitä oltiin peloteltu siitä, että meidät vietäisiin pieneen huoneeseen, jossa kyseltäisiin kysymyksiä liittyen matkaan ja sen tarkoitukseen. Kuitenkin iloiseksi yllätykseksemme tullityöntekijät olivat aivan ihania ja ystävällisiä. He auttoivat hymyssä suin meitä tietämättömiä viisumihakemusta täyttäessä. Vaikka reilun 24 tunnin matkamme oli sujunut ongelmitta ja molemmilla oli hyvä fiilis, kolmen kuukauden viisumeihimme napsastut kuvat piristivät ennestään tunnelmaa. 

Viisumikuvahan napattiin ammattimaisesti alakulmasta web-kameralla. 😂

Pitkä matka saattaa hieman paistaa kasvoista.

- Justina ja Paula


Ps. Pahoittelut hieman pomppivista kuvista, opetellaan tässä vasta tätä blogin pitämistä ja sinne kirjoittamista. :)

Helsinki-Vantaa

Rinkat on nyt pakattu ääriään myöten täyteen ja helposti painorajojen sisällä (Justinalla 12kg ja Paulalla 16kg). Justina vahvana osapuolena säästi heippakyyneleet, mutta koska aina lähtiessä jonkun pitää hieman nyyhkytellä itkupillin rooli jäi tällä kertaa miulle.

Nyt silmät kyynelistä kosteana ja matka kuohuvat nautittuna, edessä on ensin 6 tunnin 20 minuutin lento Dohaan, josta tiistai aamuna lähtee 6 tunnin 25 minuutin lento Kilimanjarolle. Jos kaikki menee suunnitellusti ni myö tytöt talsitaan huomenna iltapäivästä jo Tansaniassa!

Nyt ei tarvitse muuta sanoa kuin SEIKKAILU  ODOTTAA!!

- Paula ja Justina