Ludao Daycare Center

Tänään oli meiän ensimmäinen päivä meiän harjoittelupaikassa, joka on siis Ludao Daycare Center. Se on perustettu vuonna 1998  ja aluksi siellä oli vain muutamia lapsia, mutta nykyään lapsimäärä saattaa olla jopa 60. Opettajia päiväkodissa on 3 ja se on auki maanantaista perjantaihin. Lapset ovat jaettu kolmeen eri ryhmään iän ja taitojen mukaan; baby class, apple class ja banana class. Me suoritamme harjoittelua apple class-ryhmässä, jossa lapset ovat noin 3-4-vuotiaita. Lapset tulevat päiväkotiin noin kahdeksalta, ja vanhemmat hakevat heidät kotiin noin kello 14.

Tänään mentiin siis ekaa päivää töihin, ja päivä oli hieman erilainen kuin mitä Suomessa olisi ollut. Menimme Ludaoon noin yhdeksältä, jossa meidät vastaanotti päiväkodin opettajat. Vastaanotto oli lämmin ja ystävällinen, tunsimme olomme tervetulleiksi. Ensimmäisenä meillä oli englannin ja swahilin kielisiä leikkejä ja lauluja, sekä lapsille opetettiin numeroita 1-10 englanniksi. Opetustapa oli hyvin erilainen kuin Suomessa. Numerot opetettiin niin, että lapset toistivat HUUTAMALLA opettajan perässä numerot. Varmaan seuraavan viikon aikana päässä kaikuu huuto number one..! Myös meidät laitettaan huudattamaan lapsia numeroilla.

Numeroiden jälkeen oli lauluja, jotka laulettiin kaikki samaan melodiaan ja myös niissä tarkoituksena oli huutaa mahdollisimman kovaa. Tämäkin poikkeaa hieman aiemmista kokemuksistamme. Lapsille tarjotaan päiväkodissa aamupuuro, jonka syötyään he saivat leikkiä vapaasti. Tässä kohtaa leikimme lasten kanssa, nostimme keinuihin, potkimme palloa ja vietimme aikaa lasten kanssa yrittäen tutustua heihin, tosin ilman yhteistä kieltä. Lasten puheesta ymmärsimme vain sanat mzungu (=valkoihoinen), dada (=sisko) ja teacher ja tuntui hieman avuttomalta, kun lapset kertoivat pitkiä tarinoita lisäten loppuun kysyvän "eh?",  eikä itse osannut vastata tarinoihin mitään.

Hygieniakäsitys poikkesi myös suomalaisesta. Lapsille opetetaan kyllä, että vessakäynnin jälkeen pestään kädet, mutta heillä ei ollut mitään mihin kuivata kädet. Puuroa syötettäessä käytettiin myös samaa lusikkaa useamman lapsen kohdalla. Ja jos puuroa tippui vaatteille tai pöydille ei niitä pyyhitty ollenkaan, vaan annettiin olla.  Lapset myös juoksivat sisällä ja ulkona ilman kenkiä, eikä sillä ollut niin paljon väliä, oliko kengät jalassa ollenkaan missään vaiheessa. Käsiä ei oikeastaan pesty muulloinkun vessakäynnin yhteydessä. Välillä saattoi olla, että lapsi istui jalat pöydillä eikä siihen puututtu. Lapset saattoivat myös lähteä kesken oppitunnin ulos, tuoda leluja sisältä ulos ja toisinpäin ja se oli ihan sallittua.Välillä tuntui, että opettajalla ei ollut oikein auktoriteettia lapsiin.

Mietittiin myös kuinka paljon lapsia vahditaan, sillä esimerkiksi ulkona ollessa olimme kahdestaan lasten kanssa ja päiväkodin viralliset opettajat olivat sisällä. Luotettiinkohan meihin jo valmiiksi sen verran, että uskalsivat jättää meidät keskenään, vai onkohan lapset yleensä ilman vahdintaa ulkona? Lisäksi päiväkodin portti oli vilkasliikenteeseen tiehen päin, eikä kovin hyvin lukittu. Lapset pystyivät melkein työntämällä saamaan sen auki.

Lapset olivat kiinnostuneita meistä ja tulivat avoimesti meiän luokse ja halusivat syliin ja halailivat. Paulan istuessa kivetyksellä, hyökkäsivät lapset samantien kiinni hiuksiin ja "tekivät kampauksia" hieman jopa kovakouraisesti. Lasten mielestä "au au au" oli hurjan hauskankuuloista. Ihonvärin erilaisuuden takia lapset myös testailivat sitä puristelemalla, kääntelemällä ja ylipäätään koskemalla. Tästä lopputuloksena yksi mustelma Justinan kädessä.

Ensimmäinen päivä oli lyhyt, mutta saatiin aika hyvä kuva tansanialaisesta päiväkoti-kulttuurista. Innolla odotamme, mitä tulevat harkkaviikot tuovat tullessaan.

- Justina ja Paula