Kofeiinia suoneen ja sit hukkumaan jorpakkoon

Tehtiin sunnuntaina pieni päiväretki paikalliselle kahvi"plantaasille". Kyseessähän ei siis ollut plantaasi vaan kahvia kasvatettiin Kilimanjaron rinteellä banaanipuiden seassa. Plantaasilla meille kerrottiin kahvin valmistuksesta alusta lähtien aina siihen asti, kun perus-Pertti käy sen kaupasta ostamassa ja keittää siitä itselleen sumpit. Plantaasin omistajan puheista kävi hyvin selväksi, että kahvin valmistus on pitkä ja vaiherikas tapahtuma. Omistaja kertoi, että kahvin valmistus tapahtuu Afrikka aikaan, eli omaan tahtiin ilman stressiä. Ajasta puheenollen kuulemma, jos afrikkalaisella on kello ranteessa se ei ole siinä sitä varten, että hän katsoo paljonko kello on. Kelloa käytetään ranteessa, jos halutaan vähän leveillä.

Kahvin valmistamista säestetään rytmikkäällä laululla.

Paahdetut kahvipavut viilentymässä.

Nykyinen omistaja viljelee kahvia jo kolmannessa polvessa. Tila periytyy aina isältä viimeiselle pojalle. Tilan omistaja oli mukava ja hauska heppu. Lapsirakkaina ihmisinä meitä piristi myös hänen oma vekkuli poikansa, kuka seurasi isäänsä kuin ankanpoika emoaan. Omistaja kertoi muun muassa siitä kuinka Fairtrade ei ole välttämättä niin Fairtrade kuin annetaan ymmärtää ja millaisia ongelmia voi syntyä, jos palkkaa kahviplantaasille värisokean ihmisen. Luennoinnin ja demonstroinnin jälkeen saimme nauttia pienet kupit kahvia.( Ja se oli muuten parasta kahvia mitä koskaan olen maistanut! T. Paula, 10 vuotta kahvinjuojana.)

Kahvin juonnin jälkeen pistettiin tossua toisen eteen ja alettiin tallata kohti Materuni vesiputousta. Matka kulki läpi viidakkomaisen sademetsän, pientä polkua pitkin ja se kesti lähes tunnin (ehkä). Perillä meitä odotti sanoinkuvailematon näky: noin 150 metriä korkea vesiputous, joka kutsui meitä luokseen. Osa retkipoppoomme hurjimmista pulahti uimaan kylmään veteen iilimatojen sekaan, kun taas osa (myö) jäi suosiolla rannalle rasvaamaan itseään aurinkorasvalla ja ihailemaan putousta. Vesiputouksella viihdyimme muutaman tunnin, kunnes pilvet alkoivat näyttää synkiltä. Tällöin tuntui hyvältä vaihtoehdolta ottaa jalat alle ja sorvata ykkönen silmään.

Päivä putouksilla ja plantaasilla oli kyllä mieletön. Sää suosi ja vaikka pilvet loppu päivästä alkoivatkin tummua, sadetta ei tullut. Meidän tiimin eräjorma ( Paula) oli haljeta onnesta, kun pääsi kävelemään metsässä ja kahviplantaasilla avotulen savun tuoksu toi mieleen lapsuudenmuistot isän kanssa vietetyistä metsäretkistä. Myös epä-eräjorma, landepaukku Justina nautti retkestä. 

Team landepaukku & eräjorma.

- Paula ja Justina